Paha Romppainen, Hyvä Romppainen

Romppainen heräsi iltapäivällä pakettiautosta. Hän oli kaahaillut koko yön ympäri Helsingin katuja ja pysäköinyt lopulta syrjäiselle parkkipaikalle ottaakseen torkut.

Romppainen lähti taas ajamaan ja väänsi radion päälle kuullakseen sopivaa kruisailumusiikkia. Radiosta tuli kuitenkin uutisia, jotka kulkivat Romppaisen tajunnan lävitse mitään koskettamatta. Lukuunottamatta viimeistä uutista, jolle oli annettu poikkeuksellisen paljon tilaa lähetyksessä:

Poliisi ampui 22-vuotiaan helsinkiläismiehen murhasta epäillyn miehen eilen Hakaniemessä. Tunnistamaton, naiseksi pukeutunut mies oli pysäyttänyt nuorisojoukon ja ampunut summanmutikassa yhden nuorista. Ennen kylmäveristä murhaa naiseksi pukeutunut mies oli huutanut feministisiä iskulauseita. Poliisi löysi aseistautuneen miehen varsin nopeasti ja joutui ampumaan miehen itsepuolustukseksi hänen avattuaan tulen. Murhamiehen henkilöllisyyttä ei ole vielä tunnistettu, mutta poliisin mukaan on ilmeistä, että hän oli normaaliin yhteiskuntaan sopeutumaton vaarallinen psykopaatti, häikäilemätön poliittinen radikaali ja seksuaalinen pervertikko, josta oli hyvä päästä eroon. Poliisin mukaan on myös mahdollista, että murhamies oli ulkomailta, mikä selittäisi poliisin mukaan teon poikkeuksellisen väkivaltaisen luonteen. Poliisin mukaan murhattu 22-vuotias mies oli kunnollinen, isänmaallinen ja lainkuuliainen nuori, joka kuului maamme nuorison parhaaseen osaan. Poliisi aikoo kunnioittaa nuoren miehen hautajaisia paraatiasussa. Poliisi kehottaa myös kaikkia kansalaisia tarkkailemaan seksuaalisista perversioista tai feminismistä epäiltyjä yksilöitä lähipiirissään, sillä tällaiset yksilöt voivat olla vaarallisia. Nyt soitamme Maamme-laulun ja Finlandian psykopaatin murhaaman nuoren isänmaallisen miehen muistolle.

Romppainen oli huvittunut. Hänen salajuonensa oli onnistunut. Samalla uutiset vahvistivat monia asioita, jotka hän oli aina tiennyt poliisin ja median luonteesta. Kun Maamme-laulu alkoi soimaan, Romppainen vaihtoi kanavaa. Seuraavalta kanavalta tuli kuitenkin aivotonta teknopop-musiikkia ja Romppainen pyöritteli taajuuksia. Jokaiselta kanavalta tuntui tulevan mainoksia, hallituksen propagandaa tai teknopoppia. Romppainen menetti hermonsa. Hän veti aseen esille ja ampui radion. Miellyttävä hiljaisuus vallitsi autossa Romppaisen huristellessa päämäärättömästi ympäriinsä.

Romppainen yritti pohtia, miten selviytyisi Pavelin porukasta. Kaikesta pohdinnastaan huolimatta hän ei keksinyt yhtään mitään. Lopulta Romppainen antoi periksi kurnivalle nälän tunteelleen ja ajoi huoltoasemalle, tankkasi autonsa ja käveli huoltoaseman ravintolaan tilatakseen kunnon pihvin.

Nautiskellessaan hieman härskiintyneessä rasvassa uivasta puoliraa’asta häränlihapihvistään Romppainen sai loistavan idean. Syötyään pihvinsä hän käveli huoltoaseman kaupan puolelle ja osti pipon. Romppainen oli jo matkalla takaisin autoonsa, kun hän muisti venäläiset merimiehet. Romppainen käveli takaisin huoltikselle ja osti kaksi purkkia hernekeittoa, purkinavaajan ja lusikan.

Romppainen ajoi autonsa syrjäiselle paikalle ja meni auton takaosaan. Hän avasi hernekeittopurkin ja riisui toisen merimiehen suukapulan. Romppainen vei kylmää hernekeittoa täynnä olevan lusikan merimiehen nenän eteen.

– Otahan tästä. Kasvaa sinustakin iso mies.

Merimies piti suutaan kiinni, eikä suostunut syömään hernekeittoa. Toinen merimies katseli kalvenneena vierestä.

– Otahan siitä nyt hernekeittoa, helkkari. Suu auki nyt vaan!

Merimies ei Romppaisen maanittelusta huolimatta avannut suutaan. Lopulta kyllästynyt Romppainen paiskasi hernekeittopurkit syrjään, laittoi miehen suukapulan takaisin ja palasi ohjaajan paikalle. Hän leikkasi pipoon silmänreiät ja otti torkut.

Romppainen heräsi sopivasti auringon jo laskettua. Hän lähti ajelemaan kohti satamaa. Saavuttuaan Mussorski-alukselle Romppainen veti inspiroidun kommandopipon päähänsä, otti aseet molempiin käsiinsä ja käveli kohti alusta. Venäläinen merimies juoksi aluksen laskusillalta häntä kohti. Romppainen ampui nopeasti ja merimies tipahti laskusillalta mereen.

Romppainen juoksi nopeasti laskusillan yli laivaan. Toinen merimies oli juoksemassa kohti aluksen perää. Romppainen tyhjensi molempien aseidensa lippaat kohti merimiestä, johon osui useampia luoteja ja hän kaatui muutamia metrejä juostuaan aluksen kannelle jättäen peräänsä verisen vanan.

Romppainen oli lataamassa aseitaan kun yksi merimiehistä ilmestyi aluksen kajuutasta AK-47-rynnäkkökivääri käsissään. Mies ampui sarjatulta ja luodit ropisivat aluksen kanteen aivan Romppaisen vieressä. Romppainen sai aseensa ladattua ja kaatoi miehen tarkalla laukauksella. Mies rojahti aluksen kannelle, johon alkoi välittömästi muodostumaan verilätäkkö. Hänen aivonsa makasivat maassa muutaman metrin päässä. Romppaisella ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä ihastelemaan hävityksensä kauneutta, sillä oli hänellä oli kiireisiä tappopuuhia.

Yhtäkkiä komentosillalta alkoi ropisemaan sarjatulta Romppaista kohti. Romppainen suojautui kansirakennelmien taakse ja kurkisti varovaisesti komentosillalle. Romppainen näki Pavelin ja aluksen perämiehen rynnäkkökiväärit käsissään komentosillan hajonneen ikkunan takana. Romppainen ampui nopeasti ja osui perämieheen, jonka aivot lensivät ympäri komentosiltaa, mutta Pavelin sarjatuliryöppy pakotti hänet suojautumaan nopeasti.

Romppainen teki voltin ja päätyi jaloilleen. Pavelin luotiryöppy ropisi häntä kohden, mutta Romppainen tyhjensi nopeasti lippaansa ja näki useiden luotien osuvan Paveliin. Veri lensi komeassa kaaressa Pavelin naulautuessa komentosillan seinään.

Romppainen latasi aseensa ja tarkasti erittäin nopeasti aluksen. Hän ei löytänyt merimiehiä, mutta havaitsi välittömästi messihallissa sijaitsevan ase- ja huumekätkön, jota tullin tolvanat eivät tietenkään olleet löytäneet. Romppainen avasi huumekätkön ja heitteli kamaa ympäri messiä. Lukuunottamatta muutamaa LSD-pilleriä, jotka Romppainen otti mukaansa.

Tämän jälkeen Romppainen juoksi komentosillalle tutkiakseen Pavelin ruumiin. Siinä, mihin Pavel oli kaatunut oli kuitenkin vain valtava verilätäkkö. Romppainen kuuli moottorin ääntä ja katsahti ulos komentosillalta. Hän näki Pavelin ajavan moottoriveneellä poispäin laivasta. Pavel oli jo kantaman ulkopuolella ja näytti Romppaiselle keskisormea.

Romppainen käveli takaisin autolle, tyhjensi aseiden lippaat ja otti oman pistoolinsa esille. Hän pakotti merimiehet nielemään LSD-pillerit, odotti pienen hetken, avasi heidän siteensä ja ojensi heille tyhjät aseet. Venäläiset merimiehet olivat täysin pihalla ja osoittelivat toisiaan ja Romppaista pistooleillaan puhuen jotain sekavaa, jonka Romppainen arveli tarkoittavan suomennettuna ”Far out, man!” Romppainen lähti hiippailemaan pois paikalta, sillä poliisiautojen sireenit kuuluivat jo kaukaisuudesta.

Kun Romppainen hiippaili rahtikonttien välissä poispäin satamasta kaukaisuudesta kuului megafonin ääni:

– Täällä on poliisi! Teidät on piiritetty! Laskekaa aseenne!

Muutamia sekunteja myöhemmin Romppainen kuuli sarjan laukauksia. Sen jälkeen oli hyvin hiljaista.

Päästyään pois satama-alueelta Romppainen hyppäsi ratikkaan ja ajeli kotiinsa. Parin viime päivän työurakka oli ollut rankka ja hän päätti pitää loppuillan vapaata.

Päästyään kotiinsa Romppainen vaihtoi vaatteensa mukavampaan asuun ja kaatoi itselleen viskipaukun. Hän avasi television ja katseli uutiset. Jälleen vain yksi uutinen kiinnosti häntä:

Venäläiset merimiehet selvittelivät väkivaltaisesti välejään Helsingin satamassa. Poliisin antamien tietojen mukaan kuusi merimiestä kuoli huumeiden aiheuttamassa aseellisessa välienselvittelyssä. Merimiehet olivat Mussorski-alukselta, jota oli käytetty huumausaineiden salakuljetukseen. Kun poliisi saapui paikalle kaikki merimiehet olivat jo kuolleet. Suomen valtio on esittänyt Venäjälle epävirallisen protestin venäläisten merimiesten käytöksen johdosta.

Romppainen sammutti television, siemaisi viskiään ja alkoi lukemaan Valerie Solanaksen SCUM-manifestia. Romppainen oli erittäin kiinnostunut feministiryhmän toiminnasta ja oli päättänyt välittömästi ryhtyä feminismin innokkaaksi kannattajaksi. Hän tahtoi sisäistää Valerie Solanaksen opit täydellisesti ja syvällisesti ennen huomista opintopiiriä. Lisäksi Solanaksen analyysi nyky-yhteiskunnasta oli hyvin tarkkanäköinen:

Elämä tässä yhteiskunnassa on, parhaimmillaankin, loputtoman tylsää ja mikään yhteiskunnan osa-alue ei ole missään mielessä naista kiinnostava. Kuitenkin on jäljellä naisia, jotka ovat tarpeeksi yhteisöllisiä, vastuuntuntoisia ja seikkailunhaluisia kumotakseen hallituksen, tuhotakseen rahatalouden, järjestääkseen tuotannon täydellisen automaation ja tuhotakseen miessukupuolen.

Romppainen oli 110-prosenttisesti samaa mieltä. Todellisuudessa Romppainen oli tehnyt suuren palveluksen matriarkaatille eliminoidessaan patriarkaaliset merimiehet. Hän oli nyt sisäistänyt feminismin aatteen ja nukahti.